Harmittaako ostaa laatua.

[Pohjola]

Onko yli laatua? Tuskin väärin valittu tarpeeseen nähen tosin....
Mutta melko monella saralla on yli hintaa oli hyvää tai huonoa laatua.

[Lahtinen]

[Lahtinen]

[JokuUkko]

[Heero]

Kestävyys on tietysti yksi asia ja usein vaikea tai mahdoton etukäteen tietää. Itsekin puhun tässä vaiheessa vain kiväärini muista ominaisuuksista.

Pettymyksiäkin voi tosiaan tulla. Moni varmaan on pettynyt Nokian kumppareihin. Toinen on Halti-brandillä aasiassa teetetyt tuotteet. Suomessa tuolla nimellä voi pyytää kohtalaisen kovaa hintaa, vaikka puhutaan bulkkituotteesta, joka kestää tai sitten ei. Ulkomailla tuskin onnistuu, kun siellä ei osata arvostaa suomalaisittain kotimaista brändiä.

Näissä ei enää pettymyksiä ole luvassa itselleni, kun tuon firman saappaisiin en koske ja Haltin tuotteisiin suhtaudun kuten mihin tahansa halpatuotantoon.

[valmet 412s]

Yksi kauppa on jäänyt harmittamaan, ei siksi että laatu olisi pettänyt vaan siksi etten malttanut ostaa laadukkaampaa vaikka olisi pystynyt.

Pienoispistooli aikanaan, otin baikalin vaikka ruger rst oli tiskillä vieressä.

Hintansa väärti on ollut mutta aika loppuun ammuttu ja kulunut, toimii edelleen kylläkin.

Pienoisrevolverin kanssa en nuukaillut sitten enää, eikä ole kyllä harmittanutkaan sen kanssa. Kerran ostettu ja sillä siisti.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Lahtinen]

Yksi mielenkiintoinen homma on tuo ”oma käyttömalli”. Ainakin tällä foorumilla siinä lähtee helposti laukalle, kun omaan käyttömalliin on onnistuttu taidolla tai tuurilla valitsemaan sopiva kampe, niin sitä koitetaan puoliväkisin syöttää sitten ratkaisuksi kaikille.

Omalla kohdalla yksi onnistunut esimerkki ”laadunsuunnittelusta” on kiinalaisen mopon hommaaminen. Moni varoitteli ja sanoi, että osta joku iankaikkisen vanha laatumerkki ennen. No, eihän noita ollut tyrkyllä.
Tuo tonnin kiinanpeli on nyt ollut useamman vuoden. Poika on sitä joutunut hitsailemaankin vähän kasaan. Oppinut kausihuollot. Kaikkea pikkuremppaa. Vaikuttas siltä, että kestää sen verran, että poika kasvaa siitä ulos. Arvelisin, että suurin säästö tulee siitä, että kun lähtevät joskus kavereiden kanssa johonkin Roodokselle ja vuokraavat ouzopäissään ne skootterit, niin osaa ajaa kaksipyöräistä ainakin auttavasti.

Uusi laatumerkki olisi maksanut moninverroin. Toki vaihdossa olisi saanut kohtuullisesti, mutta hinta olisi luultavasti sulanut yli kiinanvehkeen hankintahinnan. Kiinanvehjettä ei tarvi edes alkaa renkaanpotkijoille myymään, vaan pudottaa sen naapurin pohjaverkkopaikalle yön pimeydessä.

Omasta mielestäni "SuloVilenmäinen taktinen huonon laadun osto" onnistui kerrankin

[kuhnakakkonen]

Ennen 90-luvun lamaa exäni kutsui minua Olli ostoinhoksi. Pidin tätä kehumisena koska se talon pitää joka ei osta kaikkea mitä näkee.
En ollut ennen 20 ikävuottani koskaan tehnyt marketissa täyttä ostokierrosta. Toki sellaisesta paikasta olin jotkut farkut käynyt ostamassa.
Minua ahdistaa ostaminen ja kuluttaminen. Ennemminkin niin että kaverilta saa jonkun pyssyn Jos en itse kunnostaa kuntoon.
Nykyinen emäntäni kerää tavaraa jäämistöinä ja kirpputoreilta ja tietenkin vielä halpahalleista. Kaapit on pilpetööriä täynnä ja sänkyjen ja sohvien alle on työnnelty jotain tauluja ettei pölyimurilla saa siivottua.
Jos jotain tavaraa saa käteensä niin se mennään ostamaan ennemminkin kuin etsittäisi se Nippu ämpäreitä varastosta.
Esittelenkin jonkin tavaran emännälle aina jonka tuon mökiltä tai varastosta että Kävin ostoksilla.

[Heero]

[Valto.]

Erikoisia mieltymyksiä teillä. Vai että sulo vileeninä säästä ja nuukailla jotta voi jättää jotain perinnöksi tai vaikka hyväntekeväisyyteen. Minä kun olen ajatellut jättää jälkeeni sen verran velkaa että omaiset on aidosti surullisia. Eikä ne pienet menot vaan isot tulot. Koitetaan maksimoida tulopuoli ja laitetaan kaikki sileäksi korkoineen kaikkeen mukavaan. Siinä olen tuholan kanssa samaa mieltä, että niukkuuden vallitessa on pakko vähän miettiä mihin niitä ropojaan käyttää, kun kaikkeen ne ei riitä. Eli pitää pähkäillä mistä niillä ropoilla saa eniten mielihyvää irti. Ruoka ja suoja on aika kriittiset ensimmäiset hankkeet. Sen jälkeen voi alkaa laajentaa epäolennaisempiin. Joskus kannattaa ostaa vaikka vaan itselleen aikaa esim. teettämällä asioita muilla tai pitämällä vapaata. Joskus ostaa ennemmin paljon erilaista krääsää ihan vaikka huvikseen, että saa testailla eri asioita. Ajatellaan vaikka uistimet. Aika harva kalamies on hankkinut sen yhden mepsin lipan joskus aikanaan ja kalastaa sillä kaiken mahdollisen. Taitaa suurin osa kalastajista hankkia tuon tuostaan vieheitä ihan vaan huvikseen, koska on kiva kokeilla erilaisia vieheitä eikä ne ole kovin kalliita. Joskus taas laittaa mielellään niin paljon ropoja likoon mitä irti saa, jotta saa sen parhaan tai ainakin riittävän hyvän. Minulla se on esimerkiksi moottorisaha, jonka pitää olla ammattimallia vaikka en sahaa edes joka vuosi. Mutta silloin kun savotalle haalaudun, niin vehkeiden pitää toimia. Sen tuhlatun vapaapäivän arvo ja kustannukset mitä meni haalautua pelipaikoille, niin sillä olisi ostanut jo sen ammattisahan.

Eli kyllähän se on jokaisen tehtävä valintoja ja puntaroitava ne omat resurssit ja tarpeet mikä laatu mihinkin riittää. Mutta minä en ainakaan tee valintoja sen perusteella paljonko saan haalittua omaisuutta kasaan. Enempi sen perusteella, että paljonko on rahaa ja velkaakin ottaa vain sen verran mistä kohtuudella selviää, koska se oman elämän mielekkyys laskee aika merkittävästi jos pankki vie palkasta kaiken eikä ole minkään näköistä harrastekassaa ja syöminenkin alkaa olla jo tiukassa. Mutta sitä joutavaa pihtausta en ymmärrä, jos varaa kuitenkin olisi. Vaikka juuri ne keltalinssiset 80 luvun tascot mitä on paiskottu jo 40 vuotta hiluxin lavalla. Tuskin on kellään niin budjetti tiukilla, etteikö voisi vaikka 20 vuoden välein päivittää kiikaria asialliseksi, jos kerta hommaa harrastaa.

[tuhola]

Vaikka saisin sata miljoonaa eurojaskassa niin laskisin silti joka hankinnan järkevyyden enkä ostaisi turhaa mitään. Pyrkisin elämään niin että pääomani kasvaisi, ei kutistuisi. Tekisin testamentin missä jakaisin omaisuutta lapsilleni ja säätiölle, jonka nimissä voitaisiin yrittää tehdä maailmasta edes vähän parempi paikka. En minä tartte yhtää enempää mitään romua nurkkiin. Aikaa olisi mukava saada. Sitä saisi kun olis rahaa sen verran ettei tarttis joka arki sahalla käydä.

Tuo tuhlauskulttuuri on todella käsittämätöntä. Kyllä ihmisen pitäisi kyetä ajattelemaan yli sukupolvien ja ymmärtämään että se materiaali ei sitä onnea tee
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[valmet 412s]

[tuhola]

Rahankäytön tulee olla vapauden piirissä. Eihän se muille kuulu. Paitsi jos keskustelu ajautuu siihen niin yleisellä tasolla asiaa voi puida. Että pitääkö tuhlata väkisin kaikki vai voiko jättää pääomia muillekin. Että mikä on fiksuin tapa
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Valto.]

Fiksumpi tapa on se mikä tuottaa itselle enemmän mielihyvää. Voi olla omat romut, omat kokemukset, vaikka perheen tai lasten kanssa koetut kokemukset, lasten harrastusten mahdollistaminen tai vaikka se perinnön kartuttaminen. Jokainen arvioikoot asian itse. Mutta lähtökohta on, että itse tienatuilla rahoilla pitää tehdä tasan sitä mitä itse haluaa. Minä olen ainakin omille vanhemmilleni sanonut, että tehkööt rahoillaan ihan mitä tykkäävät. Kiva olisi jos eivät aivan älyttömästi jätä velkaa minun maksettavaksi, mutta jos vähän jää niin sitten jää. Olen minä niitä rahoja jo lapsuuden harrastuksiin ja vastaaviin aika paljon käyttänyt. Mutta olen äkkiä 60 ukko siinä vaiheessa kun joskus jotain perintöä saan. Jos ei siihen mennessä ole oma elämä sillä mallilla etten perintöjä tarvitse, niin oma moka. Mutta penniäkään en ole vailla enkä odota. Jos olisi minusta kiinni, niin ne kaikkien perintöjen pitäisi aina hypätä sukupolvien yli suvun nuorimmille. Ne voisi jotain hyötyä. Mutta jos parin kymmenen vuoden välein verottaja käy aina riipimässä välissä, niin ei se omaisuus pääse ainakaan mihinkään kasvamaan. Mutta annas olla jos ne isomummun ja isovaarin säästöt menisi sinne 5 vuotiaan naperon hyväksi vaikka kustannustehokkaisiin indeksirahastoihin. Luulisi olevan jo jonkin näköinen perintö jäljellä jätettäväksi, jos maltillisesti käyttää itse ja pyrkii jättämään suurimman osan taas sinne suvun nuorimmille.

Mutta sitä joutavaa pihtaamista en ymmärrä. Joillakin on oikeasti tiukkaa eikä ole vaihtoehtoja. Mutta suurimmalla osalla on vara elää vähän löysemmin. Mitä niitä hautoo. Laittaa kiertämään ja tekee asioita joista saa itselle mielihyvää. Tekee vaikka vähemmän töitä jos ei muuta keksi. Pääasia että muistaa nauttia niistä oman työn hedelmistä.

[CrB]

Sillä perämettänomistajaukolla saattaa olla näkökyky jo siinä määrin hiipunut, ettei pysty hyödyntämään laatuoptiikan suomia hienouksia.

Ja hajataittosilmäin omistajana voi(n) aina lohduttautua erään toisen vitsin loppukaneetilla: Helppohan se on parveen osua!
_________________
Liikettä niveliin