Loukkaantuneen/haavoittuneen hirvieläimen jäljittäminen

[tuhola]

Mutta jos sulla ei ole käytettävissä kunnon jälkikoiraa etkä löydä hirveäsi itse niin eikö silloin ole ihan perusteltua kokeilla edes jotaki koiraa melki sama mitä kunhan parasta mitä saatavilla on jos sitä huippua ei ole. Ite olen sitä mieltä että haavakkotilanteessa käytetään kaikki resurssit tehokkaammalla mahdollisella tavalla.

[RKMJ]

[Mörran]

[kalmo]

[iron-yMan]

[overkill]

[Sigamees]

[Nimrod]

Usein jälkikoiran käyttöönotolle on olemassa kynnys, joka johtu hirviporukan hierarkiasta ja vääristyneestä ylpeyskäsityksestä. On ikään kuin epäonnistumisen myöntämistä jos todetaan, että nyt ei omat keinot riitä, on pyydettävä apua ulkopuolelta.

Sanoisin, että on aika pitkälti johtajasta ja jahtia edeltävästä ohjeistuksesta kiinni, että miten hommat sujuvat ongelmatilanteissa. Kun meillä oli hulluimmat lupavuodet, oli valmistautuminen näitä todennäköisia ongelmatilanteita varten melko hyvin hanskassa ja jälkikoiria käytettiin tehokkaasti.

Kaiken a ja o on se, että riistalaukauksen jälkeen toimitaan oikein ja jos tilanne muodostuu ongelmalliseksi, se ongelmatilanne tunnistetaan nopeasti ja tehdään oikeat päätökset jatkotoimista. Tällä tavoin vältetään jäljitystä haittaavia toimia ja säästetään aikaa. "Puhdas pöytä" ja lyhyt aika tapahtumasta ovat kaksi parhaiten jäljitystä edesauttavia tekijöitä.

Hulluina vuosina meillä oli esimerkiksi peltokyttäystä varten hyvin selkeät säännöt ja toimintamallit, joita noudattamalla monilta ongelmilta vältyttiin kokonaan ja toisaalta ongelmatilanteet saatiin ratkaistua nopeasti ja tehokkaasti. Nämä olivat typistetysti seuraavat:

- ei ammuta riistalaukausta enää kun auringonlaskuun on alle puoli tuntia
- riistalaukaus suoritetaan varman päälle, eli eläimen pituussuunnassa säkälinjaan keuhkolle
- riistalaukauksen jälkeen ollaan hiljaa niin kauan, että eläin on nurin tai kuullaan kun se on nurin
- painetaan mieleen eläimen reaktio osumaan
- eläimen poistumiskohta pellolta painetaan tarkasti mieleen
- kuolinjuoksua seurataan kuuntelemalla niin kauan kuin rytinää kuuluu ja merkitään ylös suunta josta on viimeinen kuulohavainto
- ampuja hakee hirveä systemaattisesti korkeintaan puoli tuntia ja jos tässä ajassa hirveä ei löydy, soitetaan apua

Suurin ongelma seurassamme on ollut väärä toimintatapa siinä vaiheessa kun "apu" toimitetaan, eli suurin osa ei ymmärrä sitä eroa mikä jälkivainuisella kytketyllä koiralla ja "hyvällä hirvikoiralla" irti löysättynä on kuolleen hirven löytymisessä. Tämän vuoksi monelle on ollut pakonomainen tarve ehtiä löysäämään oma hirvikoira irti ja lopputulema on se, että tämä hirvikoira on löytänyt haukuttavaksi terveitä hirviä ja parin viikon päästä lähistöltä löytyy raato...

Kuolleiden hirvien etsimisessä onnistumisprosentti kytketyn jälkivainuisen hirvikoiran kanssa on ollut erittäin suuri jos asiat ennen koiran käyttöä on tehty oikein.

[MikaS]

Kateus menee molempiin suuntiin. Itse olen yhdysmiehenä ja joskus voi olla vaikeeta saada aamuyöstä kiinni lähtijää kun sataa kuin esterin takalistosta. Tämä siis siitäkin huolimatta, ettei ole tietoa siitä että on jäänyt täysperävaunurekan alle. Päiväsnäöllä ja tieto siitä että se lihankipinä voi tulla, taas saa aikaan tunkua.

Tehtävät vaihtelevat. Joskus saa vähän itselle, joskus koiralle ja joskus hyödynnetään kokonaisuudessaan syöttinä. Kaikille on yhteistä kuitenkin se että kilometrejä tulee niin autolle, äijälle kuin koiralle, säästä ja kellonajasta riippumatta.

Varautua kannattaa aina myös yllätyksiin. Tänä aamuna tuli tieto että raato on siirretty tieojaan. Ajattelin mennä radalle tänään ampumaan niin kivääri tuli mukaan. Onneksi sillä tämä kuollut oli kokenut ihmeen ja yritti vielä katkenneilla jaloilla pakoon. Kiväärillä tappaminen on mukavampaa kuin puukolla lopettaminen.

[tuhola]

Ei voi sanoa muuta ku että ihme porukoissa jahtaatte. Meille soitettais vaikka armeija apuun helikopterien kans jos tulisivat. Haavakkojahdissa ei ole kunniakysymystä eikä mitään muutakaan kuin yksi tavoite ja se on saada haavakko pois. Siinä ei ole mitääb hierarkia tai kateusjuttuja kyllä. En ole koskaan semmoseen ainakaan omassa porukassa törmännyt. Ihmettelen suuresti tällaisten teidän kuvailemien hirviporukoiden johtoa. Johtajan vastuullahan haavakkojahti on. No kaipa se niin vaan on että osaavat jahtipäälliköt ovat harvassa sitten.

[Holkeri]

Nimrodilta mielestäni oikein hyvää asiaa. Mietin kieltämättä itsekin mistä hitosta sitä arvaa lähteä liinakoiralla vai linkku auki hirvikoiralla jatkamaan kun raatoa ei heti löydykään. Sen vähän mitä hirviä on päässyt kaatamaan, niin kyllä niistä oppii näkemään milloin käy pahaan paikkaan. Tätä ei vain tule teroitettua kaikille, jotka ei välttämättä hirviä joka viisivuotiskaudelle kaada. Täytyypä ehdottaa agendaan.

[valmet 412s]

[Tikkamies]

On näitä lipeämisiä nähty. Eräskin kerta ampuja lähti 20min haavoittavasta laukauksesta kotona käymään ja ei jälkeen näkyny kun lihanjaolla.Kaverin kanssa meillä meni ilta ja yö mutta saatiin väkisin hirven vasikka pois.
Erään kerran ampuja imuroi kaljaa tornissa sen ajan kun jäljitettiin säkään pultattua peuraa.

Toisensuuntaisiakin esimerkkejä toki löytyy. Yhden kaverin kanssa on usein naurettu miten tavattiin. Käytiin vaan hakemassa varmuuden vuoksi sen ampuma ajojahtipeura minun mäykyllä. Kaverin radio viesti kuului tyyliin helvetisti matkaa ja kova vauhti joten ei tietoamihin kävi. Ihan hiljasta kolme minuuttia ja minun toteamus että mä haen koira. Ja tuossa porukassa ei kolmea minuuttia oikeen hiljaa olla koskaan.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[springfield]

Jokseenkin vahvasti tuntuu täällä elävän käsitys, että apua ei soiteta jonkin sortin häpeän tai salailun takia. Jos tosiaan näin on niin täytyy sanoa että aika paskoja hirviporukoita teillä.
Nyt vielä tilanteesta josta keskustelu alkoi.
Suurin virhe ja syy miksi elukka jäi metsään oli se että oletin liikaa. Oletin ampujan taidoista+ampumaetäisyydestä että hyvin mahdollisesti ohilaukaus. Samoin "puhdas" jälki sekä ampujan kuvailema eläimen käytös laukauksen jälkeen tuki väitettä.
Oletin myös että hirvi ei ole palannut tien toiselle puolelle mistä oli tullutkin. Liikaa oletuksia jotka vaikutti etsintään ja näinollen hirvi jäi löytymättä. Tien vartta kun olisi kulkenut koiran kanssa n.600m olisi paluujälki löytynyt ja hirvikin todennäköisesti aika helposti. Nyt myöhemmin kun olen kyseisen päivän UP reittejä tarkastellut, tuntuu todella tyhmältä ettei tienvartta tutkittu. Tähän olisi ollut reittienkin perusteella ollut syytä. Toki on helppoa olla jälkiviisas.
Ja ettei kellekkään jää kuvaa että syyttäisin muita tilanteesta niin täytyy sanoa että toimin metsästyksenjohtajana ja tein päätökset kuinka etsintä suoritettiin.
Otin myös täyden vastuun siitä että eläin jäi metsään enkä syytellyt ampujaa, sillä koen että suurin syy löytymättä jäämiseen oli oletukset mitä tein. Ei niinkään huonot koirat tai huono laukaus.
Hirvenhän tosiaan löysin (koira löysi) vahingossa kun olin viikolla yksin metsällä. Siirtyvässä haukussa oleva terve hirvi kulki raadon vierestä jolloin koira jäi "kaadolle"

[Nimrod]

"Tarkemmin ajatellen, ei täällä ole tänään mitään ammuttu"...