Sako L579 .308 varisjahtiin/koeammuttu 20.02

[Annala]

Tervehdys

Sainpa käsiini ja omistukseeni L579:n 308:n Sakon kiväärin 70/80 luvun taitteesta.

Paappa aikoinaan osti uutena ja pisti samalla päälle todennäköisesti yhden ensimmäisistä Suomessa myydyistä aimpointeista.

Kun paapasta aika jätti, ase siirtyi isälleni. Isä kävi hirvimetsällä viimeksi joskus 80/90 luvun taitteissa ja sen jälkeen ase putsattiin ja roikkui hirvensarvissa yli 20 vuotta.

Isä totesi keväällä sitten että siinä on ilmainen ase jos on tarvetta, eli luvat tuli haettua kun edellytykset luvan saantiin oli kunnossa. Kortti on ollut itsellänikin noin 25 vuotta.

Aseella ei ole paljoa ammuttu. Uskallan väittää että alle 1000 laukausta 35 vuodessa. Kohdistuksen tarkistus ja merkkiammunnat syksyisin ja muutamat hirvet päälle.
Metsää se toki on nähnyt paljon joten lakattu tukki alkoi olla parhaat päivänsä nähnyt.

Sitten matkaan ja hain aseen kotoani talteen. Ensimmäisenä kiikutin aseen sepälle, joka kävi koneiston läpi. Laukaisu/varmistin/lukko ym koneisto oli pikeentynyt aikojen saatossa ja pelasi nahkeasti. Tehtiin perus puhdistusremppa ja mekaniikka toimii nyt "kuin uutena". Piippua seppä kehui että kuin pakasta vedetty, se putsattiin mutta muuta ei tehty.

Into pinkeänä kiinalainen putki kiinni aimpointin tilalle ja radalle paukuttamaan, siinä se syys sitten menikin.

Tässä alkutalvesta alkoi tuo tukin lakkojen lohkeilu häiritä, ja tuli mieleen josko koittaisi ehostaa ja siitä se sitten lähti.

Ensin kauppaan ostoksille


Toiveikkaana MP EKO myrkky tukkiin ja odotus koska lakka suorastaan räjähtää irti. Tunnin jälkeen ei silminnähtävää vaikutusta joten juuriharja käteen ja hinkkamaan.
Harmi kun ei ole kuvaa "välivaiheesta", mutta ensimmäisen kerran jälkeen tukki oli puoliksi lakassa ja lakkapaakuissa. Väkisinkin tuli mieleen että viduiksi meni...

Ja rohkeasti uutta myrkkykerrosta pintaan. Toisen kerran jälkeen tilanne oli hieman parempi.

Ja rohkeasti kolmas kerta. Sen jälkeen juuriharjaa ja hammasharjaa karhennuksille ja kas: TUKKI OLI PUULLA.

Päälle kunnon jynssäys puutärpätillä ja sitten suihkuun.
Suihkuun meni allekirjoittanut ja tukki, vaimo hieman katseli mitä on tapahtumassa...

Suihkussa vesipesin ja harjasin kaikki vehkeet saippualla, siis myös tukin.
Tämän jälkeen tukki sai olla rauhassa paripäivää.

Kun tukki oli varmasti kuiva, hioin tonnisella (aivan, tonnisella) paperilla koko setin mutta en karhennuksia.

Tukin piippukaukaloa hioin auki kun piippu kantoi päästään tukkia vasten. Tähän sopi hyvin tuurnaksi hiihtosauva. Poika ei enää hiihdä kun sauva katkaistiin parempiin tarkoituksiin...

Tämän jälkeen uitin shaftollin dark väriä noin 5-7 kerrosta, välillä toki odotettiin että tukki kuivi ja toki hiottiin tonnisellakin.

Sitten siirryttiin tru-oiliin. Ohje sanoi että ainetta laitetaan hyvin vähän. Itse vedin kumihanskat käteen ja suorastaan uitin tukin öljyssä. Tätä toistin noin 5 kertaa, toki tukki kuivui välillä.

ja tälläinen siitä tuli, omasta mielestä ihan **tun hyvä!




Tämän jälkeen ruuvasin raudat kiinni, myrkytin kuparia piipusta varmuuden vuoksi ja pistin varastorasvat sisään.


Onhan se kai niin että eihän näin pienellä kaliiberilla kukaan hirviä uskalla nykyään ampua kun ei ole .338 tai edes 30-06, mutta jos variksia Niinpä kuvat tilaukseen ja kevättä kohti



VARISjahdissa tavataan

No niin. Tänään kävin paukuttelemassa ja kohdistamassa uuden aimpointin radalla Hornadyn z max tehdaspaukuilla.
Aimpointti ei ole snaipperihommiin oikein hyvä mutta kyllä ketulle jo riittää.
Ihan kohtuullisesti osuu sataseen, jos tukin takana olisi oikeasti hyvä ampuja ja smitbenderi x50 suurennoksella niin vanhakin ase voisi olla aika tarkka?

[Tapiok]

Ihan vaan vinkkinä, että Tru-Oililla ei kannata yrittää tehdä lakkamaista pintaa, se ei kestä käyttöä. Hankaa teräsvillalla lakkamainen kerros pois käsittelyjen välillä, niin hyvä tulee. Viimeisen hionnan jälkeen vaha pintaan ja se on siinä.

Muuten mukava tarina.

[Alpertti]

Komian näköne kyllä tuli!

[ikonen]

Niin herkullinen että suorastaan sulaa käsiin..

[Annala]

Moi
Mukavaa kun on saatu kommentteja,tarkoitus oli rohkaista muitakin hommaan jos siltä tuntuu mutta arveluttaa.
Mitä tru-oiliin tullee niin mainospuheiden mukaan se luo kiiltävän ja kestävän pinnan. En ole petrokemian tohtori,mutta käsitykseni ja empiirisen kokemukseni mukaan pinta hylkii vettä.
Voi olla että olen väärässäkin mutta öljy ja vesi ei sekoitu? Jos pintakäsittely kuluu pois sitä voi hieroa pintaan lisää luullakseni? Jos vesi ja truoil sekoittuu niin kertokaa lisää ja testaa truolilla ilmiötä.
PS vaikka asepalvelus oli 11kk jo 23v sitten jpr/sissik niin miellän itseni todellakin ns puistosissiksi.Lähden kannon-nokkaan kivääri mukana ainoastaan jos ei sada vettä ja sää on muutenkin minulle sopiva.Kahvia ja evästä pitää toki olla riittävästi. Te todelliset metsämiehet olette ryhmä erikseen,minä vaan harrastan ilman verenmakua suussa...

[BRjvee]

Kovat työt ja hieno tulos. Omasta kokemusta voin sanoa, että Tru-Oil kestää kovaakin käyttöä kun siitä tekee uittamalla sen lakkapinnan.

[Quad vadis]

Saman tempun tein mutta kuumailmapuhaltimella. Pähkinä myös tummui aika hyvin käsittelyssä.
Öljyä meni sisään melkosella tohinalla kun tukki oli lämmin ja "kemikaaliton". Lämmitin ennen öljyämistä myös muilla kerroilla. Ja aikas vedenkestävä tuli.
En laittanut muuta kun huonekaluöljyn, henk.koht pidän luonnollisesta puumaisesta mattapinnasta.

[rakki]

Mulla olisi sama ja suurinpiirtein samanikäinen ase vähän erillisellä tarinalla odottamassa ehostusta. Voi olla, että tyydyn toistaiseksi pelkkään piippukourun avarrukseen ja rautojen huoltoon. Laita sitten raporttia, kun käyt koeampumassa.

[kaarle]

Mahtavaa kerrontaa Annala! Ja upeaa työtä vanhan aseen kanssa!

[Alpertti]

Jep. Ja parasta tuossa on se että ase pysyy originaalina eikä siihen laiteta mittään muovitukkia.

[Annala]

Kiitoksia vaan mukavista kommenteista! Sakon sivuilta tutkin ja aseen numeron perusteella se lienee syntynyt aika lähelle ajankohtaa 1977 jolloin itse olin hyvinkin jo 3v.
Koeammunnat tulee tuossa ennen kesää, kettukausikin loppuu ja sightroni tulee kauppialle vasta reilun kuukauden päästä.
Ase on ja pysyy puutukilla, sodankäyneen paapan perintöä kunnioitten!
Toivottavasti tämä ase kulkee omalle pojalleni aikanaan ja siitä edelleen pojanpojalle, ja siitä edelleen...
Ja sitten kun on ammuttu loppuun niin ei missään nimessä de-aktivointiin vaan kaappiin "pahan päivän varalle".
Aion pitää huolta että aseen historia säilyy jälkipolville. Onhan vanha Sako niin hyvä ase, sanoo kuka mitä tahansa, että tätä perintöä kannattaa vaalia.
Niin, ja jos osaa ampua niin kyllä 308 hirvenkin kaataa siinä kun variksenkin